Anders de la Motte & Måns Nilsson:
Antiikkikauppiaan kuolema
Johnny Kniga 2023.
Skånen hurmahenget Anders de la Motte ja Måns Nilsson jatkavat Kesäparatiisin murhat -sarjaa ja viehtymys Etelä-Ruotsia kohtaan kasvaa, niin sakeaa on skånelainen dekkarimeno. Jos erilaisuuden ymmärtämiseen auttaa siedätyshoito, poliisiparivaljakko Tove Esping ja Peter Vinston on työparina täysosuma.
Muukin henkilögalleria on jälleen värikäs, kenties jopa ykkösosaa värikkäämpi, ollaanhan antiikki-, osto- ja myynti- ja kuolinpesäkaupan ytimessä. Kääntäjälle tietenkin erittäin mielekästä. Sen jälkeen kun olin hiukan perehtynyt kiinalaiseen posliiniin ja keramiikan tekotapoihin. Kippo, kuppi, malja, pikkuvati vai kulho, se oli yksi tärkeimmistä kysymyksistä, koska juonikuvioiden ytimessä on piskuinen astia.
Österlenissä on viihdyttävää, siellä on kepeää, etuoikeutetun kuplivaa, mutta dekkareistakin monet jäisivät kirjoittamatta, jollei täydellisinkin paratiisi olisi jo hiukan rispaantunut, käytössä kulunut. Eihän täydellisyys ole kiinnostavaa. Päällisin puolin harmittomaan skånelaiseen murhamysteeriinkin kätkeytyy surullisia hahmoja ja traagisia kohtaloita. Ne jäävät tuikkimaan mieleen kuin hangen kylmä kimallus.
Vinstonin kissakoulu saa jatkoa:
Tavallisesti Vinstonista ei ollut hassumpaa viettää iltojaan yksin, mutta päivän dramatiikan jälkeen hän kävi kierroksilla. Hän oli tutkinut murhia melkein kaksikymmentä vuotta mutta tunsi yhä adrenaliinin hyökyvän suonissa aina kun sai kutsun rikospaikalle, mikä oli terve merkki. Liian turtunut jouti eläkkeelle.
Hän ripusti takkinsa vaatepuulle ja löysäsi solmiota. Haki oluen jääkaapista ja asettui istumaan terassin varjoon. Linnut liversivät ylempänä mäellä, mehiläiset pörisivät kukkapenkeissä ja ilma oli täynnä sydänkesän tuoksuja. Syke hidastui hiljalleen. Hänen katseensa etsiskeli Plutoa, mutta isoa mustaa kissaa ei näkynyt.
Heidän arkeensa oli hioutunut tiettyjä rutiineja – eräänlainen herrasmiessopimus. Runsaiden sardiiniannosten vastineeksi Pluto piti Vinstoniin asiaankuuluvaa etäisyyttä. Kissa ei tullut nuohoamaan lahkeita eikä hyppinyt syliin. Ja tärkeintä oli se että katti ei enää pyrkinyt nukkumaan Vinstonin sänkyyn.
Pluto oli käynyt viime aikoina ahneeksi. Se ilmaantui näköpiiriin useita kertoja päivässä ja naukui nälkäisesti. Vinston arveli että kissa nirsoili ja halusi tavallisen kotona maatilalla tarjottavan sapuskan sijaan sardiineja. Asialle ei ollut tehtävissä juuri mitään. Vinston joutui myöntämään vastahakoisesti että kissan seurassa oli viihtyisää. Ehkä hän oli ollut liian kauan yksin?
