Christoffer Carlsson:
Voimat
Johnny Kniga 2019. Kansi: Martti Ruokonen.
Leo Junker -dekkarisarjan päätösosa käynnistyy Pariisin terroristi-iskujen aikaan. Neljän kirjan pituinen tarina ystävysten köydenvedosta saa eräänlaisen päätöksen, kun maan alle kadonnut Grim houkuttelee Leon tutkimaan viisi vuotta vanhaa murhatapausta. Isoissa kokonaisuuksissa on jotain oikein tyydyttävää. Kenties hienointa koko sarjassa ovat Leon ja Grimin hitaasti muotoutuvat henkilökuvat ja lohdullinen tieto siitä, että ihmisiä nämä ovat, eivät mitään sankarien tai anti-sankarien toisintoja, vaan sellaisia kuin kaikki muutkin. Me oikeat. Kykenevät hyvään, kykenevät pahaan. Ja enimmäkseen kaikkeen niiden väliltä. Se on se lakkaamaton valintatilanne.
Leo:
Charles Levin, entinen pomoni, kuoli puolitoista vuotta sitten. Olen menettänyt pillerini. John Grimberg, joka kauan sitten oli ystäväni, on kadoksissa.
Tyhjyys sisuksissani kasvaa. Olen yhä rikospoliisina Tukholman keskustan väkivaltarikosyksikössä, mutta on vaikeaa jäädä samaan vanhaan työpaikkaan, samaan vanhaan tehtävään, kun kaikki muuttuu. Jotakin pillerien tilalle on saatava, tajuan sen, riippuvuus ei katoa noin vain, tavallisesti se vain muuttaa muotoaan: vanhat juopot antautuvat työnarkomaaneiksi, narkkarit peliriippuvaisiksi, rahattomat kasinopelurit alkoholisteiksi. Ne, jotka tosiaan pääsevät vapaaksi riippuvuudestaan, kadottavat helposti suuntansa elämässä.
Vapaus. On siinäkin merkillinen sana, kun sitä tarkemmin ajattelee.
