Lasse Wierup & Matti Larsson:
Ruotsin mafia: prosentti-, vankila- ja siirtolaisjengit lahden takana
Johnny Kniga 2011.
Harva ilmiö peilaa yhteiskuntaa yhtä viiltävästi, terävästi kuin rikollisuus. Se avaa näkyviin ihmisen tarpeita, kaipuuta, toiveita ja pakkomielteitä, minä-minä-minää. Laitonta kekseliäisyyttä, oikean ja väärän tajua. Se punnitsee ohimennen lakien toimivuuden, järjestelmän porsaanreiät, poliisityön kelvokkuuden. Tekee barometreja kansalaisten asenteista, työntää meidät kaikki peilin eteen. Kun vielä tutkiva journalismi on minulle pienoinen lempilapsi sekä toimitustöissä että käännöksissä, oli Wierupin ja Larssonin kattavan ja kulkevan Ruotsin mafian kääntäminen mieluisaa. Teos oli kotimaassaan Ruotsin tutkivien journalistien yhdistyksen Guldspaden-ehdokas 2007.
Katujengin keulahahmo Ahma, Malmö:
Ahman visio alkaa kirkastua meille. Hän suhtautuu South Side Pushersiin tiukan liikemiesmäisesti. Hän on pomo ja tuntee markkinat. Bisnekset pyörivät, vaikka hän itse ei olisi maisemissa. Voitot päätyvät silti hänen ja muiden jäsenten taskuihin, vaikka hän olisi tilapäisesti poissa. Jengi-identiteetin ja yhteisten tatuointien ainoa tehtävä on pitää huumekauppa käynnissä.
”Meidän juttuja eivät ole kiristykset eivätkä muutkaan paskajutut. Muut saavat pitää ne. Minä olen liikemies, yrittäjä. Me fiksaamme kamaa, hoidamme bisnekset. Meillä on aina puhelin käsillä. Kyse on käteisestä, ei pistooleista ja liiveistä”, Ahma sanoo.
Pian hän kuitenkin lisää:
”Jos joku toisaalta alkaa haastaa riitaa, ei ongelmaa. Heillä on aseita, meillä on aseita. Heillä on liivit, meillä on liivit. Jos heitä on kymmenen, meitä on 20. Mutta me emme oikeastaan hakeudu riitaan, me haluamme vaan tehdä meidän juttua.”
”Sama pätee mimmeihin”, Ahma jatkaa. ”Mimmit eivät ole tärkeitä. Kaikki misut, jotka sanovat haluavansa panostaa minuun, ovat syvältä. Heidän on hyväksyttävä, että jengi on aina tärkein. Keskityn täysillä päämäärään.”
Sanomme, että emme oikein tajua yhtä asiaa. Jos haluaa omistautua huumekauppoihin, jotka voivat käydä kalliiksi ja johtaa vankilaan, miksi valita nimi, joka johtaa suoraan sylttytehtaalle?
”Mitä sitten?” Ahma vastaa, ”Tämä on kapinaa. Ei meillä ole mitään salattavaa. South Side Pushers on hyvä nimi. Se kuulostaa nuorekkaalta. Haluan jengiin 17–18-vuotiaita. Siinä on kyse uuden sukupolven kunnioittamisesta. Kunnioitan Hells Angelsia, koska se on Pohjoismaiden ensimmäinen jengi. Ja vieläkin enemmän kunnioitan Bandidosta, koska se uskalsi asettua Hells Angelsin tielle. Mutta kaikista eniten kunnioitan uutta sukupolvea, lähiöiden 17–18-vuotiaita kundeja. Heissä on tulevaisuus. Heihin minä panostan. Muuten he tulevat ennemmin tai myöhemmin haastamaan minut.”
