Lisa Bjerre & Susan Casserfelt:
Häntä ei pitänyt tappaa
Johnny Kniga 2023.
Tukholman Bagarmosseniin sijoittuvan Linjalla-sarjan toisen osan kerronnallinen kehikko rakentuu kolmen näkökulmahenkilön varaan samaan tapaan kuin ykkösosassa Yksinäinen todistaja, mutta kolmetoistavuotias Eddie on vaihtunut sinnikkääksi toimittajaksi Malleksi, jonka yksinäisyys on yhtä huimaavaa kuin hänen kunnianhimonsa. Poliisit Lina ja Jack jatkavat. Jackin kerrontadraivi perustuu jo pidempään jatkuneeseen mato koukussa -elämäntilanteeseen mutta Linan kurimus on vereslihaista. Hän ampuu työtehtävissä, ihminen kuolee, ja niin ammatillinen kuin yksityinen minä joutuvat koetukselle. Henkilöhahmojen säröisyys tekee kerronnalle terää. Yksityinen kiertyy yleiseen, väite toteamukseen.
Lyhyistä vuorottelevista näkökulmakatkelmista muodostuu tarinapuroja, joista muodostuu tarinajokia ja -virtoja. Lisan ja Susanin (etunimin, koska kysyin kirjoittajakaksikolta tarkennusta pariin kohtaan ja sain todella sydämellistä ja neuvokasta apua, kääntäjän juhlahetkiä) suurimmat vuot käsittelevät isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka virtaavat tekstiin vähän kuin varkain. Erittäin toimiva kerronta-apparaatti.
Häntä ei pitänyt tappaa käsittelee siten lopulta yksityisyyden ja julkisuuden rajankäyntiä nyky-yhteiskunnassa, siihen nivoutuvia muuttuvia valta-asetelmia ja ihmisen muuttuvia rooleja ja identiteettejä, yhteiskunnan kompurointia somemurroksessa. Miten luovia eteenpäin, kun mielipiteessä tärkeintä on päästä esittämään se, vihapuhe lankeaa kuin sade, muuttuu pahimmillaan teoiksi ja erimielisyydet leimahtavat mellakoiksi?
Hanssonin harkintakyky on pettänyt yön pimeinä hetkinä:
Oven avasi hintelä mies, vähän Jackia pidempi.
”Tim Hansson?” Jack sanoi ja näytti virkamerkkiä.
”Pitää paikkansa”, mies sanoi ja katsoi Jackin olan yli, ohi Petterin. Katse pyyhki katua. ”Mihin laitoit auton?” mies kysyi.
Ääni oli jännittynyt, Jack näki kalpealla otsalla hikipisaroita.
”Ota iisisti, me liikutaan ilman tunnuksia”, Jack sanoi ja tunki miehen ohi eteiseen Petter kannoillaan.
He riisuivat kengät ja siirtyivät peremmälle. Pienessä keittiössä oli punainen pinnasohva ja seinällä oranssi muovikello. Pöydällä oli tietokone. Yhdellä valkoisista seinistä roikkui juliste, jossa oli vanhanaikainen oranssi kahvipurkki. Tim Hansson taisi pitää 1960-luvun tavaroista. Tai sitten vaimo.
”Missä vaimosi työskentelee?” Jack kysyi.
”En halua, että hänet vedetään tähän.” Mies väänteli käsiään. Katse harhaili.
”Teetkö tässä töitä, kun olet kotona?” Petter kysyi ja nyökkäsi kohti tietokonetta.
”Tänään teen.”
Jack vetäisi itselleen pinnatuolin, ripusti tuolille takkinsa ja istui. Tuolista puuttui istuintyyny ja selkänoja tuntui olevan väärässä asennossa. Jack viittoili kohti sohvaa. Tim istui, sulki läppärin kannen ja työnsi sen syrjemmäs. Petter jäi seisomaan käsivarret puuskassa ja olkapää keittiönkaappiin nojaten. Tim vilkuili Petteriä ja vaihtoi asentoa. Tyyppi näytti hermostuneelta. Syystä.
”No niin. Mikäs juttu se Catalán Vides -meininkisi oikein on?” Jack kysyi. Kun Tim ei vastannut, Jack täydensi kysymystään. ”Miksi vihaat nimenomaan Videsiä niin paljon?”
Tim nuolaisi huuliaan, katseli ulos ikkunasta. Jack seurasi katsetta. Edessäpäin näkyvät pensaat olivat pudottaneet viimeisetkin lehtensä ja seisoivat alastomina ohuin oksin. Äkkiä Jack oivalsi.
”Ehkäpä et olekaan kirjoitellut pelkästään Catalánille?” hän kysyi.
”En…” Tim aloitti.
Jack risti kätensä pöydälle. Yritti koota kasvoilleen ystävällistä ilmettä. Hän olisi halunnut läimäyttää miestä selkään ja sanoa, että vauhtia, vauhtia. Suuta kuivasi eikä kahvitarjousta kuulunut.
”Voitteko te todistaa, että kirjoittaja olin mä?” Tim kysyi.
”Jep”, Jack sanoi. ”Meillä on IP-numero, pelit ja vehkeet.” Hän rykäisi. Frode olisi osannut muotoilla asian paremmin. ”Sä sitä paitsi lähetit kuvan jäykistyneestä elimestäsi Catalánille omasta puhelinnumerostasi.”
Tim sulki silmät. ”Se oli erehdys”, se sanoi. ”Olin juonut liikaa, en mä tiennyt, mitä tein.”
”Olit kuitenkin riittävän selvin päin, että sait mulkusta tarkan kuvan”, Jack sanoi.
”En ole tehnyt mitään laitonta! Sun pitää ymmärtää se”, Tim sanoi.
”Laiton uhkaus. Onhan se jotain, Ruotsin lain mukaan.”
”En ole uhkaillut!”
Jack kumartui eteenpäin ja hivutti takintaskusta muutaman taitellun paperin.
”Katsotaanpa”, hän sanoi ja selasi oikean kohdan. ”Näin sinä kirjoitit 12. huhtikuuta kello 21.44…”
