Mike Tyson & Larry Sloman:
Tyly totuus
Johnny Kniga 2014.
Mike Tyson on minulle melko tuttu käännettyäni yli miljoonan merkin elämäkerran. Henkilönä, kääntäjän näkökulmasta, Mike on kuin hulttioveli, joka ehtii mitä kummallisimpiin kuvioihin. Luin käännöksen aikaan nyrkkeilystä aika paljon, laidasta laitaan, ja myös keskustelin aiheesta muutaman erityisen näkemyksellisen tietäjän kanssa. Minun oli ihan yksinkertaisesti tajuttava, miten nyrkkeilijä ajattelee. Katsoin netistä kaikki Tysonin ottelut, jotka löysin.
En häpeä tunnustaa, että jäin täysin koukkuun YouTuben tyrmäyspotpuriin, eli pätkään, jossa on ripeässä tahdissa Mike Tysonin uran tymäkimmät tyrmäysvoitot. No, tunnustetaan, niitä on muutama, ovat oikein hyviä. Intoilin siitä, siis niistä, siihen malliin, että lähipiiri alkoi tuskastua. Ja katsoin sen yhden tietyn arviolta 17 kertaa. Ja noin, siinä tuli 18. kerta! On se kyllä innoittava. Mikä vaivattomuus, järkälemäinen sulokkuus. Jabin juhlaa. Ja ne uukkaukset!
Tyson päästelee höyryjä:
Pidimme lehdistötilaisuuden Losissa syyskuun 14. päivänä ottelua mainostaaksemme. Minä olin vanha kunnon itseni.
”Olen tuomittu raiskaaja! Mä olen elukka! Mä olen nyrkkeilyn typerin henkilö! Mun on päästävä täältä pois, etten tapa”, mylvin.
”Mä käytän sitä Zoloftia, tajuatteko? Mä käytän sitä siksi, etten tappaisi teitä kaikkia. Siksi mä sitä käytän. Kuulkaas, mähän olen tullut taistelemaan, eikö niin? Mulle annettiin jotain paskaa, joka pani mulkun sekaisin, mulle annettiin kaikenlaista paskaa, eikö niin? Mä pidän homman hallussa, eikö niin? En haluaisi ottaa sitä Zoloftia, mutta ihmisiä huolettaa se, että olen väkivaltainen ihminen, melkein elukka. Ja mun halutaan olevan elukka vain kehässä.”
Olin vauhdissa. Tai ainakin pahasti pöllyssä.
”Te kirjoitatte nyrkkeilystä, mutta ette ole ikinä taistelleet. Ette ole mestareita ettekä tunne meidän tuskaa, meidän hikeä. Ette tajua, että tämä on niin yksinäistä. Nyrkkeily on maailman yksinäisintä urheilua. Tajuatteko, mitä sanon? En ole nussinut vaimoani vuoteen. Luuletteko, että välitän pätkääkään Andrew Golotasta? En ole nähnyt lapsiani kuukausiin.”
”Miksi?” yksi toimittajista keskeytti.
”Vittuako se sulle kuuluu, valkonaama, mä vain en ole nähnyt niitä kuukausiin. Luuletteko, että piittaan paskaakaan teistä kenestäkään? En välitä, elänkö vai kuolenko. Mä olen sekava kusipää. Tuokaa vaan Andrew Golota, tuokaa kuka vaan, pitäkööt tittelinsä, mä en niitä halua, mä haluan vaan olla haitta niiden terveydelle. Mä tunnen tuskaa, joten niidenkin pitää tuntea tuskaa. Ja niiden lasten pitää nähdä se tuska. Lennox Lewis, mä haluan sun lasten sanovan: ’Oijoi isi, oletko sä kunnossa, isi?’ Joopa joo, mä en piittaa niistä, eiväthän nekään piittaa musta ja mun lapsista.”
