Anders Adali:
Rahaa, rahaa, rahaa: arvokuljetusryöstön perusteet
Johnny Kniga 2013. Kansi: Ana Mitrunen.
Taas yksi kiehtova pikkukirja, jossa Anders Adali kertoo, miten Suomen pankki ryöstetään vuoden 2007 malliin. Kertoopa senkin, miten ryöstö suunniteltiin.
Käännöksen taustatyö oli muuten tavallinen, mutta minun oli matkustettava Turkuun tutkimaan pankkikorttelia, pakoreittiä, lähikatuja ja sisäpihoja, jotta sain käännöksen haltuun. Tilojen tuolloiset haltijat päästivät minut tutkimaan rakennusta myös sisältä ja se oli osin samassa kuosissa kuin Suomen pankin aikoihin. Tapahtumien mielikuvarekonstruointi käännöksen pohjaksi helpottui merkittävästi. Adali kärsi ryöstön jälkeen vankilatuomionsa ja teki sitten Ruotsissa uuden uran. Entisestä ammattirikollisesta tuli vaivattoman tuntuisesti kirjailija, tv-ohjelmien juontaja ja luennoitsija.
Adali kuvaa:
Toiminta alkaisi jälleen kerran. The point of no return. Joka kerran heräsi myös epäilys. Kaikki voisi mennä päin helvettiä. Voisi tulla linnaa, nainen jättäisi, poikaa ei enää näkisi, perhe ja ystävät hylkäisivät… Olivatko rahat kaikkien noiden riskien arvoisia? Annoinko perheelleni paremman elämän vai teinkö siitä entistä ankeamman? Päätin karistaa ajatukset mielestäni niin kuin monesti aiemminkin ja pyysin Jannea ajamaan hitaasti kohti porttia. Vieläkään kukaan ei näyttänyt kiinnittävän meihin kummemmin huomiota. Janne pysäytti autonnokan puolen metrin päähän portista. Minun oli seuraavaksi mentävä ulos ja näytettävä hetki naamaani, mutta kaupungissa hämärsi jo ja oli alkanut sataa lunta. En avannut autonovea selälleen, jottei ase näkyisi ulos, ja annoin ruuvimeisselin valahtaa hihasta kämmenelle. Portin lukko oli auki sekunnissa. Takuulla nopeammin kuin avaimella. Vaikka joku olisikin nähnyt minut, hän ei osaisi epäillä, että olin avannut portin ruuvimeisselillä. Leo kertoi koko ajan, miten kuljetus eteni ja vartijat liikkuivat. Vartija oli käynyt portilla ilmoittamassa ja mennyt autoon, jotta se saataisiin peruutettua pihaan. Työnsin portin auki, Janne ajoi ohitseni ja pysäytti auton. Vedin portin melkein kiinni ja kömmin autoon. Ajoimme pihaan ja Janne käänsi nokan kohti porttia. Aita jäi Jannen vasemmalle puolelle ja hän näki paikaltaan portin ja kävelykadun. Kaksikymmentä sekuntia myöhemmin Leo kertoi, että pankin portti oli auki ja kuljetusauto peruuttamassa pihaan. Astuin ulos, YK ja Johan seurasivat perässä. Otimme tikkaat ja jenkkikassiin pakatut laukut auton takaosasta. Nousin roskisten päälle. Siinä tilanteessa ei kannattanut välittää, vaikka joku näkisi meidät ikkunasta.
