Christoffer Carlsson:
Salaisuudet
Johnny Kniga 2016. Kansi: Martti Ruokonen.
Sarjan kolmas osa kiertyy Leo Junkerin pomon murhaan ja kiehtovaan elämäntarinaan, kylmän sodan kaikuihin, Leon syyllisyyteen epäonnisesta ampumatapauksesta. Carlsson tuo luettavaksemme taas yhden uuden fantastisen hahmon, Tove Walterssonin, poliisin Bruketista.
Leo:
Hän lyö taas, johonkin oikean korvan lähistölle, luulen, koska korva menee lukkoon ja äänet häipyvät. Hänen nyrkkinsä heilahtaa taas ja kuulen äänen, plop, kun huuleni halkeaa.
Veri suussani on lämmintä, lämmintä, se valuu kaulaa pitkin. Hän hakkaa päätäni asfalttiin.
Saan uuden iskun, ehkä ohimoon.
Kaikki keinuu, aivan liikaa, ja minua oksettaa, mutta se tuntuu mukavalta, keinunta, sellaiseen voisi vaikka nukahtaa. Kasvoissa sykkivä kipu lipuu hitaasti kauemmas ja olen jo menettää tajun, kun hän reuhtoo kasvojani ylös kadusta ja kumartuu puoleeni.
”Katso minua”, hän sähisee, mutta en pysty. ”Katso minua.”
Avaan silmät. Kaikki se valo. On niin valoisaa ja silmissä jomottaa ja särkee, samoin niskassa ja nenässä.
Hänen katseensa on musta ja ilmeetön.
”Häivy täältä ja pysy poissa. Tajuatko?”
Hän irrottaa otteensa hiuksistani ja takaraivoni kolahtaa asfalttiin. Erotan taivaan yläpuolellani, puunlatvoja näkyy yhdessä kohtaa, autoni konepelti toisessa. Hän liikuttelee käsiään minua vasten. Veri, ajattelen. Hän pyyhkii itsestään veren pois.
”Jos vielä näen sinut, otan sinut hengiltä.”
Rintaan sattuu. Näen, miten Tove kävelee tiehensä kiireisin askelin, astuu varjoihin, kunnes katoaa ja ajattelen, että olen vihdoin alkanut ottaa vastaan sitä, minkä olen koko ajan ansainnut.
