Johan Frisk:
Ei makeaa mahan täydeltä: kertomus makeanhimosta, sokerista, makeutusaineista ja maailman vaarallisimmista autoista
Atar 2013. Kansi: Taina Leino.
Ruotsalaisen toimittajan ja kirjailijan Johan Friskin kompakti mutta moniulotteinen tietokirja sokerista, sen historiasta ja kilpailijoista vei minut täysin mukanaan. Sokerin historia nimittäin on vallan ja vaurastumisen historiaa, sortoa ja orjakauppaa. Se on makeanhimon, addiktion, kuvaus. Se on isoa bisnestä ja melkoinen terveyshaitta.
Sokerin keinotekoiset haastajat ovat kiinnostavia, mutta kiinnostavin sokerin korvikkeista on tulevaisuudentoivona pidetty makeutuskasvi stevia. Kaikissa vaihtoehtoisissa imelyyksissä on kuluttajien mielestä yksi kamaluus yli muiden: ne eivät maistu sokerilta! Kiinnostavaa pikkutietoa on se, että sokerista on valmistettu kaikenlaista, esimerkiksi vaarattomasti hajoavia ikkunoita Hollywood-elokuviin.
Sokerin veistoksellisesta historiasta:
Sokerin asema harvojen ja valittujen hyödykkeenä oli lakipisteessään veistoksissa, joita riittävän äveriäät tilasivat käsityöläisiltä. Veistokset tehtiin eräänlaisesta tahnasta, jossa oli erilaisia sokerilaatuja, saksanpähkinäöljyä sekä riisiä tai jotakin muuta kiinteää ainetta. Perinne juontui Lähi-idästä, jossa vauraat miehet esittelivät rikkauttaan ramadanin päättyessä. Veistokset valmisti erityinen käsityöläinen, sokeritaiteilija. 1100-luvulla elänyt kalifi juhlisti ramadania 157 sokerifiguurilla, seitsemällä ruokapöydän kokoisella palatsilla ja yhdellä moskeijalla, jotka oli valmistettu sokerista. Kalifin vieraita kehotettiin maistelemaan rakennuksia.
Yksi eurooppalaisista sokeriveistostarinoista liittyy Henrik IV:n ja Johanna Navarralaisen häihin vuonna 1403. Jokaisen ruokalajin jälkeen tarjoiltiin niin sanottu sotelte, pienoisveistos, joka oli tehty marsipaanin tapaisesta massasta, pääosin sokerista. Veistokset esittivät eläimiä, rakennuksia ja esineitä. Sokeri oli kallista ja veistoksia tarvittiin melkoiset määrät, joten perinne oli kuninkaiden, ritareiden ja korkeiden kirkonmiesten yksinoikeus. Aluksi luomuksien oli vain määrä toimia syötävinä koristeina, mutta ajan mittaan ne saivat symbolisia merkityksiä. Niitä tähdennettiin tekstein, jotka esimerkiksi lujittivat kuninkaan etuoikeuksia ja mahtia.
Joissakin teksteissä välitettiin uhkaavia viestejä uskonvallan luopioille tai kilpailevan aatelissuvun edustajille.
