Rob Halford:
Tunnustan: omaelämäkerta
Käännöspari: Kaj Lipponen. Johnny Kniga 2020.
Kuudentoista vuoden tauon jälkeen käänsin veljeni Kaitsun kanssa toisen kirjan. Nyt oli kyse kiireaikataulussa ilmestyvästä ikonisen Rob Halfordin omaelämäkerrasta, jossa Metallin jumala ilmaisi tunnustavansa kaiken. Kaikkea ei tietenkään voi yksien kansien välissä tunnustaa kypsään ikään ehtinyt, kohtuullisen värikästä elämää viettänyt ihminen, saati sitten Halford. Mutta kyllä hän melkein kaiken sanoo, elämäntaipaleen kannalta merkittävistä asioista kenties 97,7 prosenttia. Aina jotain jää katveeseen.
Se, mistä Halford vanhana julkisuuden kehäkettuna ei tee tunnustuksia, mutta tiiseröi kylläkin, ovat hänen seksielämänsä yksityiskohdat, joista on pakko minunkin tehdä tunnustus: ne eivät edes kuulu meille muille, kevyt näpäytys tirkistelynhaluisille. Tyylikäs linjanveto. Saatuani rautaisannoksen Robin ajatusmaailmasta voin todeta, että skarppi, karismaattinen, sopivasti leuhka. Retee työväenluokasta ponnistanut kajauttaja, jonka hellyttävimpiä piirteitä on kuningattaren fanittaminen. Kirjan naurattaviin juttuihin kuuluukin, mitä tapahtui, kun tuli kutsu Buckinghamin palatsista. Muista sävyistä: elämä ja kuolema kulkevat rinnan. Seksuaalisen suuntautumisen pakkopeittely on karua ja kivuliasta. Sydän sykähtää.
Musiikillinen irtohuomautus olkoon, että ”Victim of Changes” on epätavallisen taianomainen. Kuin raskastekoinen progelintu, jonka siivenkärkiin on jäänyt aavistus hippihengestä. Mahtavaa kaikkiaan ja erityisesti Rob.
Kaitsu kommentoi:
Tämä helteinen elokuu 2020 oli fyysinen ja etenkin psyykkinen rääkki, josta haluaisin kirjoittaa ylevän ja jumalattoman kauniin autofiktiivisen pikku romaanin – jos vain saisin Tarjalta luvan. 640 000 merkkiä, jotka suomennettiin reilussa kuukaudessa, aamusta iltaan, lauantait ja sunnuntait included. Sovittiin, että kuolema on tekosyy, että jos toinen sattuu kupsahtamaan kesken prosessin, niin sen pitää silti jatkaa homma loppuun ja vasta sitten levätä lopullisesti. Sopimuksesta pidettiin kiinni: Tarja oli lähellä, minä kuolin kaksi kertaa, tuli tosi hyvä suomennos.
