Anthony Bozza:
Eminem
Johnny Kniga 2004.
Ihan ensimmäisen käännökseni tein veljeni Kaitsun kanssa. Minulle se oli suoraa jatkumoa tarinatyöskentelylle. Olin ollut vuosia kirjoittavana toimittajana ja tehnyt juttuja esimerkiksi Aamulehteen, Vihreään Lankaan, Uusimaahan, Trendiin ja Etelä-Suomen Sanomiin (tutkimusmatka suomalaiseen mediaan). Olin tuolloin osa-aikaisena toimituspäällikkönä Voimassa ja kokeilin jo siipiäni kustannustoimittajana.
Kääntäminen ei ollut niinkään uusi aluevaltaus vaan kohdetta kunnioittava löytöretki. Alku oli viehko. Teinhän kiehtovaa työtä rakkaan veljeni kanssa ja aihekin oli säpäkkä. Jos nyt kääntäisin Eminemin, en tekisi sitä ihan samalla tavalla (tuskin velikään). En puhu hyvä-huono-asteikolla, käännös on kurantti, no doubt, mutta väistämättä sen henki ja sävyt muuttuisivat uudessa versiossa, koska maailma on häröillyt eteenpäin ja olen ikääntynyt miltei kaksikymmentä vuotta. Eminem on työmuistona kuin melodikan atonaalinen töräys yli Sörnäisten. Aamu on tuore, rakennukset helteisen rapeita, on himerrystä ja auteretta, utua ilmoilla, tanssivaa pölyä, kadut ovat auki ja johtavat ties minne, kaukokaipuu vihlaisee.
Kaitsu kommentoi:
Kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä mukavasti vihlaisee suomennoksessa esiintyvät riimileikit. Detroitia härmäksi. Sä oot jannu niin nopee, hyppää nuotioon ja totee: toi sattu, oma vika / Ja tota Erjaa sä voit panna ja heittää herjaa, mut sä et silti oo Mika.
Tarja kommentoi:
No se. Erja ja Mika. Olihan se relevantti vuoteen 2008.
