Antti Arvaja & Tuomas Mustikainen:
Topi Sorsakoski: viimeiseen korttiin
Johnny Kniga 2016. Kansi: Ana Mitrunen.
Topi Sorsakoskessa on aivan oma tunnelmansa. Se on. Antin ja Tuomaksen kunniakas taustatyö kattaa liki 150 ihmisen haastattelun ja kannattelee tarinaa, tarinoita alusta loppuun. Draamankaari on kohdillaan ja tuloksena nostalginen, murheellinen, elämänkaipuinen muusikkoelämäkerta. Pala suomalaisen musiikin historiaa. Työ oli ilo, niin tapaa käydä, kun kirjoittajat ovat innostuneita ja aihe inspiroi. Useasti, onnekseni.
Kyseenalaisesti parasta oli, että sain uuden lempinimen. Rysähdin kerralla aiempien suorastaan hellittelevien fiktiohahmonimitysten (Milla Magia, Mustakaapu, Pikku Myy) piiristä tosimaailmaan. Tai no jaa, tosi ja tosi. Yritin eräässä sähköpostissa (taas kerran ) saada toimittajakaksikon Tuomaksen ja Antin hyväksymään jonkin ratkaisun tekstiin ja aloitin viestin pöljällä heitolla, joka oli kuin unelmasyöttö, tosin vastustajan jalkaan: ”En halua olla mikään diktaattori, mutta…” Diktaattorihan minusta sitten heti tuli, kirjan kiitoksiin asti. Hahaa. Kiitti, kundit!
Antti ja Tuomas kommentoivat:
Yhteistyö Tarjan kanssa oli saumatonta, suoraa ja vielä kerran suoraa. Aaltopituus ja ammatillinen luottamus löytyivät heti ensitapaamisella tamperelaisessa Telakka-baarissa. Lopputulos oli viisi tähteä Helsingin Sanomien arvostelussa. Tietysti asioita helpotti se, ettei kummassakaan päässä ollut kovin kummoisia taiteilijasieluja, joten kompromisseihinkin pystyttiin taipumaan. Kerran Tarja halusi pois irrallisen kohdan, jossa Topi Sorsakosken urkuri spreijasi tanssilavayrittäjän sukukalleudet edestä ja takaa Raidilla tappaakseen satiaiset. Olimme niskakarvat pystyssä, mutta heti perään tulikin sovittelevasti ohjeet, että irrallinen kohtaus pitää taustoittaa tarinaan. Tämä episodi tullee tutuksi laajemmalle yleisölle, kun Topi Sorsakoski -elokuva näkee päivänvalon.
