Laura Gustafsson:
Rehab
Into 2020. Kansi: Aiju Salminen.
Laura tutkii viidennessä romaanissaan Rehabissa, mitä tapahtuu, jos ihminen irrotetaan kaikesta tavarastaan. Samalla kun päähenkilöt vailla irtaimistoaan muuttavat tarinassa tornitaloon he muuttavat myös toisenlaiseen torniin, lukijan päähän.
Teksti alkaa ikään kuin muuttua tavaraksi, jota pää ottaa vastaan kuin ripeätahtisessa muutossa ja miettii välillä ilahtuneena, välillä ymmällään, mitä tällä nyt tekisi, mitä tuosta pitää ajatella, nuo laitan hetkeksi tuonne ajatusten perähyllylle, näitä tarkastelen heti, noita tutkin, oivallan.
Ja Rehab päättyy juuri niin kuin päättyy tarina ihmisestä tavaravuorineen. Jää nähtäväksi. Kaikilla meillä on siinä roolimme. Erityismaininta poikkeuksellisen inspiroivasta henkilöhahmosta, nimittäin tornitalosta, joka herää eloon lauramaisella tavalla. Ihastelen myös henkilökaartin nimien salavihkaista tematiikkaa.
Laura kommentoi:
”Jos voi nousta mihin tahansa, miksi nousisi tuolille”, sanoi Tarja Lipponen. Fiktiossa voi tehdä mitä vain, miksi ei siis tekisi. Tämä oli vaikea kirja kirjoittaa, siksi oli erityisen tärkeää pystyä luottamaan siihen, että kuulen Tarjalta aina rehellisen näkemyksen tekstistä. Rehabin kirjoittamisen aikaan Tarja myös opetti minulle, että tuijat ovat junttien puskia.
