Laura Gustafsson:
Korpisoturi
Into 2016. Kansi: Jussi Karjalainen.
Lauran neljäs teos nykäisee mukaansa heti alusta, mikä on verraten harvinaista noin yleensä, Lauralle ei. Korpisoturi on kuin leirinuotiolla kolhuisessa pakissa keitelty soppa, joka nautitaan väsyneenä keskellä sankkaa metsää. Seurueeseen vahingossa osunut huippukokki puhkeaa itkuun ja yrittää turhaan herättää keiton henkiin, kun on päässyt rosterilla silattuun keittiöönsä, kaupungin humuun.
Korpisoturin keskiössä on maalle muuttava ja omavaraisuutta haikaileva Ahma sekä tämän uudet riesat (joita melkein kaikki ihmiset Ahman mielestä ovat) siellä keskellä ei mitään: Pamsu, Linnea, Kapu ja Lynx. Luettelen nimet, koska ne innostavat minua. Lukija kohtaa myös sian, mitä toivon hänen arvostavan. Sialta sitä on ihan turha odottaa. Tulenkantaja-ehdokas 2017.
Laura kommentoi:
Kirjoitin Korpisoturin aika nopeasti. Olin tehnyt toista käsikirjoitusta pitkään, mutta siitä ei tullut mitään. Tarja rohkaisi jättämään edellisen kyhäelmän ja kirjoittamaan siitä, mikä minua juuri nyt todella kiinnostaa. Lisäksi: Tarja tietää uskomattoman paljon esimerkiksi viljelemiseen liittyvistä asioista, mistä oli paljon hyötyä Korpisoturin kohdalla. Muistan näistä prosesseista aina erikoisia yksityiskohtia: Korpisoturista mieleen jäi kiitollisuus ja riemu siitä, kun Tarja ehdotti vaihtamaan jonkin paljon tylsemmän haukkumasanan ”mulkeroksi”.
