Laura Gustafsson:
Pohja
Into 2017. Kansi: Aiju Salminen.
Tyylikäs autofiktio, koska omaääninen, agendana ei ole kostaa (aina yhtä mautonta, vaikka kuinka hyvin osaisi kirjoittaa) eikä käytä polttoaineena toisten nolaamista.
Lainaan tähän Lauraa suoraan kirjan liepeestä, koska tätä on ihan turha edes yrittää sanoa paremmin: ”Kirjoitin Pohjan, koska se hävetti, pelotti ja kiihotti minua niin paljon. Päätin olla niin rehellinen kuin osaan ja näyttää itseni kaunistelemattomassa valossa. Ehkä sitä kautta lukijakin voi tunnistaa itsensä. Ihmiset kuitenkin ovat aika samanlaisia.” Erityismaininta tietenkin Pirjosta, joka tietää, miten show varastetaan.
Laura kommentoi:
Autofiktion kirjoittaminen voi luoda kirjailijaan hybristä, kuvitelmaa siitä, että hänen elämänsä on hyvin merkityksellistä, vaikka ei oikeasti ole. Oli maadoittavaa lukea käsikirjoituksesta kommentteja, joissa ryöpytetään siitä, että olen toistuvasti käyttänyt ”kanssa”-sanaa aivan miten sattuu. Muistan, että väänsimme tosi pitkään yhdestä kohtauksesta, jonka olemassaoloa en osannut perustella. Lopulta se jäi pois kirjasta, mikä oli hyvä.
