Antti Vihinen:
Punainen prinsessa
Into 2021. Kansi: Emmi Kyytsönen.
Antti on paljasjalkainen tamperelainen, joten on selvä, että dekkarisarjan ankkuripaikka on Tampere. Se ei tarkoita, että KRP:n herrojen Berglundin ja Ruokosalmen tarvitsisi jäädä nysväämään kotikaupungin helmoihin. Dekkarisarjan ensimmäisessä osassa liikutaankin myös Saksassa, koska tutkittavan jutun juuret ulottuvat Baader-Meinhofiin. Jos tämä nyt kuulostaa liian uskomattomalta, niin sitten se kuulostaa siltä vain tässä. Antin tarinassa fiktiota faktapohjaan yhdistävä kudelma on uskottava, monisyinen, kiehtova. Pyörii päässä kuin elokuva.
Erityismaininta Pyhäjärven saareen ihastuneen, erakoituneen saksanopettajan Alina Hertzogin sisäisistä maisemista, jotka vievät vuosikymmenten taa, toiseen kieleen ja kulttuuriin. Aina Rosa Luxemburgiin asti ja Rosa päästää ääneen vallankumouksen: ”Ich war, ich bin, ich werde sein!”
Antti kommentoi:
Punainen prinsessa oli ensimmäinen dekkarini ja ensimmäinen proosakirjani. Joskus sanotaan, että kirjoilla on isä tai äiti – Tarja oli tämän kirjan kummitäti. Kävimme moneen otteeseen läpi juonen käänteitä ja henkilögalleriaa, puhelut venyivät usein tuntien mittaisiksi. Kun kirja meni painoon joulun alla 2020, siunasin mielessäni Punaisen prinsessan kummitätiä. Hyvältä kummitädiltä saa aina parhaat joululahjat.
