Saara Henriksson:
Moby Doll
Into 2011. Kansi: Elina Salonen.
Saaran esikoisromaanissa on vahva oma ääni. Se on kahtalainen ja sen dialogimaisen luonteen varaan voi katsoa rakentuvan kirjan koko tematiikka. Ensinnä on miltei lyyrinen vaikutelma, vedenomainen, vedenalainen, meren syvyyksien kaikuisa, pehmoisen sinivihreä, ei-ihmisellinen. Kuin Maan ja meren sydämenlyöntejä. Siihen sekoittuvat pinnan ylipuolisen maailman toteavat äänenpainot. Ihmisten maailma musiikkeineen, hälyineen, miljoonine tahtomisineen. Kuin kaikuluotaimet mutta tavoittamatta mitään todella merkittävää niin kuin lajien välillä vääjäämättä käy, kun toinen osapuoli kärsii suuruudenhulluudesta.
Olemista, ymmärtämistä ja haluamista tutkiva Moby Doll on kyllä aavistuksen haikea, jos sitä tarkastelee kuvana ihmiskunnan tolasta ja sitä kautta pallon tulevaisuudesta. Vastuu kommunikaation onnistumisesta näyttää jäävän muiden lajien kontolle, mutta ihminen kieltäytyy silti kuuntelemasta. Toisaalta Saaran henkilöhahmot oirehtivat niin kuin olisivat kehkeyttämässä orastavan taidon kuunnella.
Saara kommentoi:
Moby Doll oli ensimmäinen julkaistu romaanini, joten kustannustoimittajan panos kirjan työstämisessä julkaisuun oli todella tärkeä. Ensimmäisellä isolla toimituskierroksella hioimme kerrontaa ja henkilöhahmojen kuvausta. Tarja opetti kiinnittämään huomiota myös rakenteen rytmiikkaan ja siihen, miten jokainen luku alkoi ja loppui. Hänen kommenttinsa kieleen olivat hyvin tarkkoja. Toimitusprosessin aikana kerronta ja kuvattava hahmo lähenivät toisiaan. Nyt kun ajattelen miespäähenkilön ruotsinkielisyyttä, näen sen yhtenä kommunikaatiomuurina, jonka ylittäminen oli minulle itselleni kirjoitusvaiheessa – toistakymmentä vuotta sitten – ajankohtaista.
Saara Henriksson Innon sivuilla
