Mikko-Pekka Heikkinen
Poromafia 2
Johnny Kniga 2023. Kansi: Maria Mitrunen.
Tästä ei nyt tule mitään punavihreän kuplan kirjaa, Mikko-Pekka puuskahti jossain kohtaa Poromafia 2:n tekoa. Ei tullut, ei, eikä olisi millään muotoa tarvinnutkaan tulla, koska tuli melko rotevaa jatkoa Nelihangan sukutarinalle, jossa pahis-isä Rouku ja sankari-antisankaripoika Jyppyrä taistelevat toistamiseen pohjoisen herruudesta. Poromafia 2 on sillä tapaa oikeaoppinen jatkoteos, että sen voi lukea, vaikka ei olisi lukenut Poromafiaa, mutta maukkaammin tietenkin avautuvat esimerkiksi henkilöhahmojen pidemmät psykologiset kaaret ykkösosan avulla.
Teos on ikävä kyllä ajankohtainen muutenkin kuin ilmeisimmällä tavalla: tuhoaminen on vaivattomampaa kuin vaaliminen. Kun ajat ovat ankeat, raadollisuus nousee pintaan – tai sitä voi näyttää vapautuneemmin. Huomasin siis, että lukiessani Utsjoelle sijoittuvasta isän ja pojan valtataistelusta, jossa on asemasodan poterovaiheita, rauhanneuvotteluja, täsmäiskuja ja suuria taisteluja, strategiaa ja juonitteluja, olisin voinut kuvitella lukevani, niin, uutisia.
Kun Poromafian henkilöhahmot tuskailevat elämänvalinnoissaan, mitä he haluavat, miksi ja miten, onnistuvatko tavoitteet, ja jos onnistuvat, mitä siitä seuraa, luen oikeastaan erittäin viihdyttävään ja kiinnostavaan muotoon puettua pohdiskelua: mitä helvettiä me ihmiset oikein haluamme, keitä olemme. Idealismini on jo melko rispaantunut, mutta luen silti mielelläni tarinalla näytettyä, rivien välistä tihkuvaa mietiskelyä siitä, onko meillä, yksilöinä, yhteisönä, ihmiskuntana, ylipäätään toivoa. Millainen hinta meidän ankaralla haluamisellamme on ja kuka ja/tai mikä sen joutuu maksamaan. Ja kivuliain kysymys: onko yksilöllä lopulta minkäänlaisia valinnan mahdollisuuksia vai tässäkö sitä vain seistään ja myönnytään kaikille ympäröiville voimille, mutta elätellään mielessämme kaikkien vainoharhojen äitiä: illuusiota omasta valinnasta.
Palasin Poromafia 2:ssa viiden vuoden tauon jälkeen Mikko-Pekan kakkoskustannustoimittajaksi. Kuin pienoinen kotiinpaluu.
Mikko-Pekka kommentoi:
Kun ensimmäinen Poromafia oli ilmestynyt vuonna 2016 tuntui, että takkini Lappi-tarinoitten kertojana on tyhjä. Takanahan oli jo trilogia. Kustantajakin ehdotti, että siirrytään vaihteeksi maantieteellisesti lähemmäs lukijoita. Lappi-sarjan perään kirjoitin siis Helsinki-trilogian (Betoniporsas, Sähkömies ja Norppaöljy), joka koostuu itsenäisistä teoksista mutta muodostaa löyhän jatkumon, jos teokset lukee peräkkäin.
Noiden vuosien aikana taustalla kuitenkin rullasi Poromafia-tv-sarjan hidas kehitys. En osallistunut siihen kuin Mika Kurvisen käsikirjoituksen kommentoijana, mutta mielessä Utsjoen porogangsterit muiden tarinoiden ohella lähes kaiken aikaa pyörivät. Kun sarjaa sitten tammikuussa 2022 alettiin kuvata, päätimme kustantajan kanssa, että aika on kypsä Poromafia-romaanin jatko-osalle.
Tarja osallistui luomistyöhön tällä kertaa jo juonenkehittelyvaiheessa kommentoimalla keskeneräistä synopsista. Hänen ansiostaan esimerkiksi vahvistui Roukun vaimon Brita Inkerin rooli perheen bisnesten taustanaruissa. Muutenkin Tarja kantoi huolta siitä, etteivät naishahmot jää jalkoihin miesvaltaisissa rikollisleirissä. Aina löytyy keinoja, ja se on huomattu Hollywoodissa, jonka mafiatarinat ovat ajanmukaistuneet Kummisedän vuosista. Roistojen vaimot ovat isosti mukana ja melkoisia roistoja itsekin, kuten Jax Tellerin äiti Gemma tv-sarjassa Sons of Anarchy.
Kakkos-Poromafian kirjoittamiseen minulla oli käytössä tavallista tiukempi aikarako. Se vähän jännitti. Kustantaja myös ohjeisti, että sivuja pitää sitten kertyä yli 300, koska laihempi opus näyttäisi hölmöltä melkein nelisataasivuisen ykkösosan rinnalla.
Onneksi tekstitehtaan rattaat olivat hyvässä rasvassa, enkä nyt tarkoita kehua itseäni vaan sitä kuuluisaa joukkuetta. Tarjalle kuuluvan loppuviilauksen eli editoinnin aikatauluista sovittiin palaverissa kustantajani Johnny Knigan tiloissa ilmestymisvuoden tammikuussa. Silloin kalentereihimme kirjattiin takarajapäivämäärä käsikirjoituksen palauttamiselle: toukokuun loppu. Samaan syssyyn päätettiin milloin saan ja voin pitää kesälomaa. Rytmitimme käsikirjoituksen viilausvaiheet kalentereihin minun ja Tarjan välillä niin, että kumpikin ehtisi polttaa kokkoa ja maata laiturilla, jotta jaksaa sitten taas vääntää tekstiä.
Ilokseni aikataulut pitivät eivät hermot heinäkuussa ainakaan kovin pahasti menneet, vaikka kieliasun, henkilöhahmojen ja juonenkulun loppuhionta pitkän työn viime metreillä on välillä tuskaista. Homma menisi metsään, jos tässä kiireessä pitäisi vielä kirjoittaa tarinaa uusiksi tai merkittävästi lisää. Moisen kaaoksen estäminen aloitetaan suunnitteluvaiheessa, kun teen tarkahkon lukukohtaisen synopsiksen ja sitten taon käsikirjoitusta sen mukaisesti.
Poromafia – osa 2 ilmestyi aikataulun mukaisesti lokakuussa 2023. Kolmen huntin sivumäärätavoitekin täyttyi kirkkaasti. Sivuja valmiissa kirjassa on 304.
