Laura Gustafsson:
Anomalia
Into 2013. Kansi: Hanna Uuksulainen.
Anomalia on nykypäivään relevantimpi raamattu kuin se alkuperäinen. Tässä uudessakin synnytään ja ehkä eletään, kuollaan. Kasvetaan ja kasvatetaan. Taistellaan oikeudesta olla olemassa tai vaan ollaan. Baby P:n kirja jättää syvän muistijäljen, kuten on tapana sanoa, mutta niin totta se on. Maapallo hengittää vielä ympärillämme, se sentään on lohdullista.
Lauran ehkä tähän asti kokeellisin romaani on kuin kävelyä pimeään metsään, jossa lukija nukahtaa pitkään vaellettuaan pehmeälle mättäälle ja aamulla havahtuu, että tyyny onkin nukkuvan pedon karvainen maha. Henki saattaa haiskahtaa mutta olo on alkusäikähdyksen jälkeen yllättävän turvaisa. Tällaista kokemusta, jossa kirja kääntää ihmisen katsomaan myös itseään ja muita kaltaisiaan tai tuttuja muukalaisia, saattaa olla vaikea löytää valmiiksi pureskeltuja sisältöjä tuottavista tuuteista.
Laura kommentoi:
Hauskaa, että Tarja näkee tämän kokeellisimpana romaaninani. Itse muistelen kirjaa hyvinkin koherenttina ja tiukasti strukturoituna. Toki se voi olla molempia samanaikaisesti. Kävimme kiivasta dialogia siitä, voinko liittää Anomaliaan näytelmänmuotoisen osan. Sen jälkeen kun olin perustellut valintani riittävän hyvin ja onnistunut kirjoittamaan näytelmätekstin tarpeeksi hyvin, Tarja hyväksyi sen.
