Tuomas Marjamäki:
Simo Salminen: se se vaan on sillä lailla
WSOY 2012. Kansi: Taru Staudinger.
Tuomaksen Simo Salmis -elämäkerrassa on vastustamaton tunnelma, vaikka tarinan sävyt hiipuvat elämänilosta ja hilpeydestä Salmisen viimeisten elinvuosien karuihin oloihin, suorastaan ankeuteen. Koko Suomen hauskuttajasta tuli yksinäinen ja velkaantunut hahmo. Miellyttävä koruttomuus syntyy Salmisen valloittavan ja vaatimattoman persoonan lisäksi siitä, että Tuomas toimittajana on tekstissä luontevasti läsnä.
Monista uskomattomista tarinoista mainittakoon Pornolaulun ja Rotestilaulun tekeminen, mutta siltikin minulle mieluisin on monitaituri-Simon paakariaikojen juttu, kun hän vuonna 1959 valmisti Colombian leipurina Rauma-Repolalle neljä tankkilaivan näköistä marsipaanikakkua. Niissä oli tietenkin sähkövalaistus. Kakut saivat nimensä Rauma-Repolan Neuvostoliitolle tekemien alusten mukaan: Drogobyts, Neftegorsk, Gudermes ja Lokbatan. Kolmemiehinen kakkutiimi uurasti nukkumatta puolitoista vuorokautta ja väsäsi makeiden alustensa ympärille vihreästä karamellimassasta meren ja jäälauttoja jäätelöstä. Kakkualukset olivat Rauma-Repolan juhlaillallisilla suuri menestys, mitenkäs muutenkaan.
Tuomas kommentoi:
Simo-kirja oli ensimmäinen tekemäni elämäkerta, ja tunsin luonnollisesti pientä epävarmuutta niin suurta kokonaisuutta kasatessani. Pidimme Tarjan kanssa jo alkuvaiheessa ensimmäisen palaverin, jonka jälkeen mieleni oli huomattavasti kevyempi. Koko prosessin ajan sain Tarjalta hyvää opastusta ja vinkkejä kirjan kirjoittamiseksi. Hänen asenteensa valoi minuun myös itseluottamusta: tästähän tuleekin hyvä kirja. Käsittelyprosessi sujui ammattitaitoisen ja tarkan kustannustoimittajan kanssa erinomaisesti.
