Saara Henriksson:
Linnunpaino
Into 2012. Kansi: Elina Salonen.
Saara punoo toisessa romaanissaan yhteen Siniparta-tarinan variaation ja kehyskertomuksen, jota liikuttaa eteenpäin utelias ja rakkaudennälkäinen tanssija Lilja. Tekstissä tosiaan liikutaan, liikutetaan, liikututaan ja kieli kiertyy ruumiillisuuteen, tanssillisuuteen. Uskottavasti.
Ja siihen kiteytyy yksi hyvän tekstin kulmakivistä: koe itse ja/tai tee taustatyötä. Saara on harrastanut tanssia, mikä näkyy, suorastaan tuntuu tekstissä. Kun kirjoittaja tietää, mistä kirjoittaa, tarinan maailma on vakaalla pohjalla. Siihen voi rakentaa mitä tahansa tai sitten raivata tilan tyhjäksi ja tanssia. Fiksu kirjoittaja luo tarinalle tanssipartnerin, vastaparikertomuksen, joka ottaa tässä tapauksessa ilmiasukseen synkän miehen habituksen, saa parrankin ja ilmoittaa, että sittenkin mieluummin katselee sivusta.
Saara kommentoi:
Pohdimme yhdessä pitkään kirjan nimeä. Halusimme, että siinä yhdistyisivät kirjan teemat: painovoima, linnut ja tanssi. Lopulta Elina Salosen luoma ulkoasu ja runollinen otsikko muodostivat kokonaisuuden, jossa nämä kolme yhdistyivät. Tanssia on vaikea kuvata sanallisesti, ja tämä haaste oli suurin motivaationi kirjan kirjoittamiselle. Harrastan tanssia edelleen ja ehkä jonakin päivänä kirjoitan siitä lisää.
