Sari Näre & Jenni Kirves (toim.):
Luvattu maa: Suur-Suomen unelma ja unohdus
Johnny Kniga 2014. Kansi: Mika Tuominen.
Suur-Suomen uho, tuho. Ja sitten aatteen kuoppaaminen maamme historian kinttupolun varteen, ehkä pikkasen pöpelikön puolelle. Sieltä se tietenkin kaivetaan ylös, kuten kuuluukin. Luvatun maan kaivajaviisikko tuntee sodan, lukija on vakaissa käsissä. Sari Näre, Jenni Kirves, Ville Kivimäki, Oula Silvennoinen ja Tuomas Tepora lähestyvät aihetta ihmisten kautta, läheltä. Ajallisen, historiallisen, aatteellisen välimatkan loitontamana aihetta saattaisikin olla muutoin vaikea herättää henkiin, saada sykähtelemään, miltä tuntui kasvaa Suur-Suomi-aatteen katveessa, sen ilmapiirissä. Mitä ajattelivat tavalliset ihmiset. Ne unohtajat. Naiset. Nuoret, lapset. Rintamamiehet. Punaiset, valkoiset.
Näkökulma on aidosti kiinnostava, koska me ihmiset joukkoistumme monin tavoin ja toimimme eri ryhmissä omaan tyyliimme. Jos joukkoja käsittelee pelkkänä yksimielisenä entiteettinä, selän takana lorvii mustavalkoisuus, siksi ihmiset: kokijat, näkijät, tekijät. Historiasta kirjoittamiseen pätee mielestäni sama kuin kaikkeen siihen, mikä on meidän jokaisen mutta ei erityisesti oikein kenenkään. Ei pidä kumartaa liikaa aiheelle mutta ei sortua ylimielisyyteen tai viisasteluun. Luvattu maa on ihana ja karvas tarinasto, joka varmasti avaa haavoja, mutta onhan kurkistettava. Emme ehkä sitten satuttaisi itseämme, toisiamme samalla tavalla toiste.
Sari kommentoi:
Luvattu maa välittää jälkipolville kuvan siitä, miten vanhemmat sukupolvet houkuttelevat nuoria uhrautumaan unelmille, jotka realistisesti katsottuna pohjautuvat kansalliselle itsepetokselle niin kuin haave Suur-Suomesta. Tämän nuorille (eli jatkosodan veteraaneille ja hyökkäysvaiheen kaatuneille) tehdyn historiallisen vääryyden myöntäminen tekee niin kipeää, että historiankirjoituksessakin sitä on peitelty ajopuuteorioiden ja torjuntavoittojen alle.
Jenni kommentoi:
Historiallisten henkilöiden tuomitseminen on usein helpompaa kuin heidän ymmärtämisensä. Tässä kirjassa kuitenkin vilpittömästi yritimme ymmärtää. Tarja tajusi tämän ja auttoi meitä löytämään kirjaan äänen, joka ei tuomitse vaan ihmettelee ja etsii vastauksia.
